Toiska Nyysi Extra 21.1.2010 (päivitetty 26.1.2011)
Burnsin mutkan vieressä on nyt Hornet-pelto!
Juupajoen todennäköisesti kuuluisin nähtävyys on viime vuosina ollut Burnsin mutka. Nähtävyyden juuret ovat muutamien vuosien takaa, kun Jyväskylän suurajojen EK Juupajoen maali sijaitsi Toiskan postilaatikon kohdalla. Brittikuljettaja Richard Burnsin kartanlukija ilmeisesti unohti mainita erikoiskokeen päättymisen jälkeen tiehen salakavalasti tehdystä oikealle kaartavasta mutkasta. Tämän laiminlyönnin takia Burnsin auto lensi tieltä ulos, ja hänen kilpailunsa keskeytyi. Tämä nähtävyys on viime aikoina kerännyt runsaasti turisteja, varsinkin geokätköilyn ystävät ovat halunneet tutustua tämän dramaattisen ulosajon tapahtumapaikkaan.
Ilmavoimien Hornet putosi 21.1.2010 Toiskan postilaatikon kohdalla olevalle pellolle. Lentäjät pelastautuivat heittoistuimilla, ja julkisuuteen annettujen koordinaattien mukaan laskeutumispaikka oli Toiskassa Hannulan ja Paavolan välissä. Toiska Nyysi ei ole vielä saanut tarkempia tietoja lentäjien putoamispaikasta.
Toiskalaisilla on ollut tapana tarjota onnettomuuden takia matkansa keskeyttämään joutuneille (esim. rallikuskeille) soppaa Toiskan pirtissä, mutta tällä kertaa tämä vieraanvaraisuuden osoitus jäi pelastus- ja eristystoimien takia tekemättä.
Toiska Nyysi toivoo lentäjille pikaista toipumista ja toivottaa heidät tervetulleiksi Toiskaan toistekin. Seuraavalla kerralla pyydetään kuitenkin ilmoittamaan vierailusta edes jonkin verran etukäteen.
Kuvassa näkyvät autot ovat Toiskan postilaatikon kohdalla. Kuva: Ilmavoimat
Päivitys 22.1.
Tavallisesti luotettavana pidetty lähde KMV-lehti (joka tunnetaan ehkä parhaiten eräästä järisyttävästä heinäkuun skuupistaan "Reino sai hauen!") on saanut haastateltavakseen Kalevi Jussilan, joka ensimmäisenä löysi pelastautuneen lentäjän: "Hän löytyi tuolta Nuijasuon päästä. Toinen lentäjä oli melkein näköyhteyden päässä."
Nuijasuo sijaitsee Tiihanlinnan itäpuolella eli Riikan talosta hieman pohjoiseen. Alkuperäinen tieto lentäjien laskeutumispaikasta oli siis lievästikin ilmaistuna epätarkka.
Onnettomuustutkinnan ja myös ilmassa leijailevan terveydelle haitallisen komposiittipölyn takia Tervalantie on toistaiseksi suljettu liikenteeltä. Julkisuudessa olleiden kuvien perusteella myös Toiskaan menevä sähkölinja vaurioitui hävittäjän putoamisen yhteydessä.
Ilmavoimien tiedotteen mukaan onnettomuuden tutkinta tulee kestämään kuukausia. Toiskalaisia luonnollisesti askarruttaa, onko tieyhteys Toiskaan suljettuna koko onnettomuustutkinnan ajan. Valitettavasti tiedotteessa ei kuitenkaan otettu tähän kantaa. Toiska Nyysin toimitus pyrkii selvittämään asian mahdollisimman pikaisesti.
Päivitys 23.1.
Sähköyhtiö Vattenfallin vikailmoitusjärjestelmä osoitti jälleen ällistyttävän ajantasaisen toimintansa. Lisäksi vaurion korjaaminen tapahtui kaikilla mittareilla mitattuna erityisen nopeasti.
Vattenfall informoi asiakkaitaan tekstiviestitse Toiskassa olevasta sähkökatkoksesta 23.1. klo 14.34. Ilmoitus saapui siis vain hieman yli kaksi vuorokautta onnettomuuden jälkeen. Sähkökatkoksen syyksi ilmoitettiin "Ulkopuolisen varomattomuus". Ilmavoimat tosiaan syyllistyi anteeksiantamattomaan varomattomuuteen valitessaan Hornetin laskeutumispaikan juuri Toiskaan menevän sähkölinjan kohdalta. Mutta onneksi Vattenfallin korjaustiimi sai tilanteen nopeasti hallintaan, ja jo klo 16.23 asiakkaat saivat ilmoituksen sähkökatkoksen päättymisestä. Tätä todennäköisesti tilastoihinkin päätyvää alle kahden tunnin korjausaikaa voidaan pitää erittäin hyvänä suorituksena ottaen huomioon kova pakkanen, viikonlopun päivystysaika ja alueella vallitsevat eristystoimenpiteet.
Toiska Nyysi sai vihdoin myös toimittajansa paikan päälle tutustumaan tilanteeseen. Tässä hänen kertomuksensa uhkarohkeasta yrityksestä päästä tarkoin varjellulle putoamispaikalle:
SAVUAVA MOOTTORIKELKKA JA AUTO POIKITTAIN TIELLÄ
Valkeajoentietä pääsi Turhalan kohdalta menemään eteenpäin. Tiihan tien päässä oli joukko moottorikelkkoja, joista yhdestä näytti nousevan savua. Tarkemman tarkastelun jälkeen savu osoittautui tulevan nuotiosta, joka oli tehty kelkkojen viereen. Toiskan tien alussa oli sotapoliisi (SP) joka tietysti pysäytti meidät. Pellolla ja Toiskan tien varrella oli sotilaita työssä. Tien päässä oli nuotio ja vähän kauempana oli pino polttopuita. (Hyvä etteivät vie muiden puita!) Toiskan tiehaaran jälkeen Valkeajoentie oli katkaistu tiellä poikittain olevalla pakettiautolla. Sanoin SP:lle että meidän mökki on tien päässä ja pitäisi päästä katsomaan, onko siellä sähköt poikki. Hän sanoi, että täytyy soittaa esimiehelle ja kysyä voiko sinne mennä. Hän soitti ja sanoi, että meitä tullaan saattamaan mutta se kestää viisi minuuttia kun esimies tulee paikalle. Sanoimme että voimme mennä toistakin kautta järven poikki. Käänsimme automme ja kurvasimme Burnsin mutkan kautta kohti vastarantaa.
KUORMA-AUTOLLINEN SALAISTA AINETTA TURMAPAIKALLE
Lähdimme sitten järven toiselta puolelta talsimaan kohti Toiskaa. Järven jäällä oli lumen alla vettä - erikoinen luonnonilmiö näin paukkupakkasilla. Kävelimme kohti postilaatikkoa. Mitään ei aluksi näkynyt. Iso kuorma-auto ja pari muuta armeijan väristä autoa tuli sitten vastaan Tervalanmäen yläosassa. Kuorma-auton kuski kysyi, missä pääsisi kääntymään. Opastin häntä. Tervalanmäen alaosassa oli sotilas estämässä menoa eteenpäin. Tällä kertaa ilmavoimien tunnuksilla. Hän oli kohtelias mutta vaitonainen, kuten asiaan kuuluu. Kysyin, voisiko jatkaa ja mennä ottamaan kuvan. Hän sanoi, että ei. Eikä myöskään suostunut että ottaisin hänestä kuvan. Sen sijaan sain ottaa kuvan jossa näkyi vähän peltoa ja niitä ajoneuvoja jotka olivat jo ehtineet tulla takaisin. Kuulin sotilaan sanovan kuorma-auton kuljettajalle: "Pistäkää ne siihen pellon laitaan tien viereen." Yrityksistäni huolimatta en saanut selville kuorma-auton tuoman lastin sisältöä.
KINTAAT PAPERINA TURMAPAIKALLA
Kysyin, milloin tie on taas auki (selostin sitä ennen että veljellä on mökkiprojekti käynnissä). Armeijassa, toisin kuin yliopistossa, kukaan muu kuin päällikkö ei saa sanoa mitään. Niin hän pyysi puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Mutta ei löytynyt paperia johon kirjoittaa. Niinpä sotilas yritti kirjoittaa puhelinnumeroni lumeen, mutta eihän se pakkaslumeen onnistunut. Niinpä hän kirjoitti sen hanskaansa. Jos se päällikkö ei ota yhteyttä (esimerkiksi sen vuoksi että numero on suttaantunut kintaalta), aion mennä itse tapaamaan häntä.
SUOMELASTA KOMENTO- JA HUOLTOKESKUS
Aurinkoinen maisema oli huikaisevan kaunis. Vaikea oli kuvitella, että siellä oli koneenraadon paloja ja mahdollisia myrkkyjäkin ympäriinsä. Paluumatkalla näimme Tiihan kohdalla punaisen auton tiellä, ympärillä oli pari ihmistä radiopuhelinten kanssa, joten jotakin äksöniä ilmeisesti vielä on. Poikkesimme myös katsomaan Suomelan pihaa. Sotilaspoika kertoi että siellä on komento- ja huoltokeskus. Todellakin pihassa oli kymmenkunta armeijan autoa.
Päivitys 26.1.
Ilmavoimat tiedottaa, että Hornet-turman ympäristövaikutusten arviointi on alkanut. Polttoaineen aiheuttamat haitat näyttävät jääneen verrattain pieniksi. Suurimman riskin muodostaa ilmeisesti komposiitti- eli hiilikuitupölyn leviäminen maastoon. Ilmassa pölyä ei pitäisi enää olla, ja "ympäristöhaittojen torjunnassa etusijalla on hiilikuitupölyn puhdistaminen maastosta", toteaa Ilmavoimat. Toiska Nyysi odottaa mielenkiinnolla, minkälainen pölynimuri Ilmavoimilla on käytössä varsin laajalle levinneen pölyn siivoamiseksi.
Paikallisten tuntoja kuvaa varsin hyvin erään vastarannalta asioita seuraavan toiskalaisen kommentti: "Ensin ne hakkas mustikkametsät matalaksi ja nyt Hornet saastutti viimeisenkin."
Hornetin putoamista käsitelty myös tietyillä kansallisilla sähköpostikeskustelupalstoilla. Vilkkaan keskustelun lomassa oli tehty myös ehdotus Postilaatikkojuoksun (ent. Maitolavajuoksu) nimen muuttamisesta Mustalaatikkojuoksuksi. Tiettävästi TM-kisojen järjestelytoimikunta on ottanut nimiesityksen harkintaan.
Päivitys 31.1.
Juupajoen kirjeenvaihtajamme on saanut jälleen arvokasta ja lähes salaiseksi luokiteltavaa tietoa Hornet-onnettomuudesta:
KYPÄRÄ KATEISSA
Viime viikon raportissamme kerrottu toimeliaisuus Hornet-turmaa ympäröivässä maastossa on saanut selityksensä. Orivesiläinen Kalle Uotila, joka tietää yleensä kaiken, lentopallo-otteluiden tuloksetkin etukäteen, kertoi Toiska Nyysin toimittajalle, että toisen lentäjän kypärä on vielä kateissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kypärä on irronnut lentäjän päästä jo siinä vaiheessa kun katapultti on singonnut hänet ulkoilmaan. Tämä vahvistaa myös aikaisemmat tiedot siitä, että lentäjien ulossyöksy koneesta on ollut poikkeuksellisen raju johtuen kohtisuoraan maata kohti melkein äänen nopeudella syöksyvästä kulkuvälineestä. Väistämättä tässä tulee mieleen sanan Hornet alkuperä horna ja se kattila.
KYLMÄÄ JA HILJAISTA MENOA
Hornet-huuma on pistänyt toimittajienkin tietotaidot koetukselle. Eräs toimittaja kysyi armeijan tiedottajalla, onko poikkeuksellinen pakkanen mahdollisesti syypää onnettomuuteen. Tämä oli näppärä huomio toimittajalta, todellista tutkivaa journalismia, jota tapaa nyky-Suomessa hyvin harvoin. Toimittaja osasi yhdistää junaturman, sen kun irtovaunut tömähtivät hotellin seinään, aluksi luultiin että syynä oli pakkanen, tähän aivan toisenlaisen menopelin onnettomuuteen. Toimittaja meni kuitenkin hiljaiseksi kun armeijan tiedottaja valisti häntä kertomalla, että tapahtumapaikalla 10 kilometrin korkeudessa lämpötila on kesät talvet vakio, pakkasta 55 astetta.
TOISKAN POSTILAATIKKO ERINOMAISESTI VARTIOITU
Kun Toiska Nyysin toimittaja saapui tammikuun viimeisenä lauantaina Hornet-pellon pientarelle, se (pelto) oli jo tyhjä etsijöistä. Metsänreunaan oli rajattu muovinauhoilla aikaisempaa pienempi alue, Toiskan postilaatikkoa vahti edelleen vahti, tällä kertaa hyvin nuorelta vaikuttava sotilas, varmaa paikkakuntalainen koska oli ollut todistamassa myös Burnsin ulosajoa. Postilaatikon vartiointi olikin tarpeen koska siellä oli arvokasta postia, yksi lasku Aarnelle ja joulukortti toiskalaisille Keijolta ja Kirstiltä. Postilaatikon ohella valpas sotilas valvoi Toiskan tietä, joka oli vielä suljettu. Hänellä oli kuitenkin hyvät oltavat: nuotio lämmitti ja sen vieressä odotti kaksi grillimakkaraa, taisi olla Atriaa. Hyvin menee Suomen armeijalla, kun pystyy huolehtimaan näin hyvin pojistaan. Vartiomies lipsautti myös, ilmeisesti vastoin ohjesääntöä, missä hän asuu. Taustalla Valkeajoentiellä näkyi armeijan värinen kontti, joka osoittautui siis hyvin naamioiduksi asuntovaunuksi. Armeijan makkaroissa oleva nuorukainen paljasti vielä, että Suomelan komentokeskus on jo tyhjillään. Kun oikein tivasimme saimme selville tärkeän tiedon: vahtivuoro kestää kaksi tuntia.
LUMET LÄHTEVÄT ENNEN KEVÄTTÄ
Melko usein melko luotettavaksi osoittautunut Oriveden Sanomat tiesi kertoa torstain numerossaan, että etsinnät turmapaikalla saadaan päätökseen ”lähipäivinä”. Sen jälkeen lumi kerätään talteen ja arvattavasti siivilöidään. Jälkimmäistä tietoa emme ole pystyneet varmistamaan, mutta se tuntuisi loogiselta, jos kerran kaikki mahdollinen osat halutaan löytää. Tuskin kuitenkaan enää kolmatta kertaa pystytään palasista kokoaman uusi kone. Armeijan edustaja sanoi, että paikka saatetaan kuitenkin eristää uudelleen ympäristöviranomaisten toimesta (pitäisi sanoa: ympäristöviranomaiset saattavat eristään paikan uudelleen, toimituspäällikön huom.). Oriveden seudun ykkösmedia vahvisti myös tiedon siitä, että onnettomuuden syynä oli ohjausjärjestelmän pettäminen, tosin mustan laatikon analysointi on edelleen kesken.
NÄHTÄVYYS NÄKYVÄKSI
Oriveden Sanomien mukaan armeijan on tarkoitus merkata putoamispaikka selvästi. Sinne pystytään varoituskylttejä mahdollisesta säteily- ja myrkkyvaarasta. Kylttiin tulee myös puhelinnumero, johon voi soittaa löytyneistä esineistä. Näkyvät merkit houkuttelevat varmasti paikalle runsaasti turisteja. Paikalliset asukkaat ovat suunnitelleet montun ympäristöön maksullista parkkipaikkaa. Saattaa olla, että Toiskan jatkuvasti kasvava nuoriso perustaa sinne kioskin. Siinä myytäisiin kaikkia muita perinteisiä kioskitavaroita paitsi sukulakuja, koska ne eivät ole ostettavissa vaan ne pitää ansaita.
Päivitys 9.2.
Kirjeenvaihtajamme Juupajoelta raportoi, että Tervalantien vartiointi on päättynyt. Tietä pitkin pääsee nyt siis vapaasti kulkemaan Toiskaan. Tien auraustilanteesta emme ole kuitenkaan saaneet tarkempaa tietoa. Hornetin putoamispaikalla postilaatikon viereisellä pellolla on kuoppa, jonka pituudeksi väitetään kymmenen metriä ja syvyydeksi peräti kolme metriä. Koska tämä alue on vielä eristetty, emme ole päässeet tekemään tarkistusmittausta. Mikäli lähistöltä löytyy jotain mielenkiintoista, esimerkiksi toisen lentäjän kadoksissa oleva kypärä, eristetyn alueen reunalta löytyvät Ilmavoimien yhteystiedot asian ilmoittamiseksi.
Päivitys 14.2.
Juupajoen kirjeenvaihtajamme on jälleen kerran saanut runsaasti lisätietoa onnettomuudesta ja sen jälkimainingeista. Vaikka alla olevassa jutussa voi herätä epäily kirjeenvaihtajamme tekemästä laittomuudesta, Toiska Nyysi ilmoittaa jo ennen mahdollista poliisitutkintaa, että se ei lähdesuojaan vedoten tule missään tilanteessa paljastamaan kirjeenvaihtajansa henkilöllisyyttä.
NYSSE SE ON NÄHTY
Toiska Nyysin toimittaja koki elämänsä ehdottoman kohokohdan. Hän pääsi maailman ensimmäisenä median edustajana pääkallonpaikalle eli Hornet-kuopalle. Pääsi ja pääsi, oikeastaan meni ilman lupaa, kieltotauluista huolimatta. Koko metsä huokui salaperäisyyden verhoa. Jännittäviä asioita selvisi. Ensinnäkin toistaiseksi on ollut hieman epäselvää, mihin Hornet tarkkaan ottaen putosi. Nyt sekin on selvisi: noin 55 metriä pellon reunasta Kolhinvuorta ylöspäin melko tiheään metsään. Toiskan tien mutkasta on suunnilleen sama matka, ehkä muutama metri enemmän. Itse kuoppa oli aikaisempien tietojen mukainen, noin kymmenen metriä pitkä ja nelisen metriä leveä. Syvyyttä oli vaikea arvioida, koska kuoppa on rinteessä ja lumen peittämä. Pehmeä lumi loi aavemaisen tunnelman ja jyrkän vastakohdan sille infernaaliselle räjähdykselle, jonka oli rikkonut maaseudun rauhan tammikuisena torstaina yli kolme viikkoa. Jokainen tulee muistamaan, missä oli kun Hornet putosi.
Hornet-kuoppa
KEROSIINI LEIJUI ILMASSA
Kuopan ympäristö muistutti sota-ajan kuvia metsistä: suuri määrä katkenneita puunrunkoja. Joissakin niistä oli maakerros, jonka räjähdyksen voima oli heittänyt kaarnan päälle. Ilma oli edelleen sakea kerosiinin hajusta, joka tunkeutui nenän limakalvoihin kuin iilimato pohkeeseen. Katku oli niin voimakas, että kauaa siellä ei ollut mieli olla. Alue oli ympäröity muovinauhoin. Sen ulkopuolella oli varoitustauluja, joista Toiska Nyysi tiesi kertoa jo aikaisemmin. Armeijan pystyttämiä tiedotuskylttejä oli ilmestynyt myös pitkin Valkeajoen- ja Petääjärventietä. Niissä pyydettiin lakiin vedoten ilmoittamaan kaikista mahdollisista turmaan liittyvistä esineistä, jotka löytyvät lähialueilta. Voi vain toivoa, että kuuliaiset kansalaiset noudattavat ohjeita. Vielä on todettava, että kaikkea mitä lehdet kirjoittaa, ei pidä uskoa. Lunta ei ole viety pellolta mihinkään, vaikka sellaista kirjoitettiin.
Kuva: Ilmavoimat
VATASELTA KUULTUA
Toiska Nyysin toimittaja pääsi haastattelemaan kylän tietorikkainta miestä, Vatasta. Hän tietää yleensä kaiken ja on lisäksi äärimmäisen ihmisystävällinen, suoranainen altruisti, koska haluaa kertoa kaiken tietämänsä myös muille. Hän tiesi kertoa, että toisen lentäjän kypärä ei olekaan kokonaisuudessaan kadoksissa, vaan pelkästään sen visiiri, jonka arvo on ”useita tuhansia markkoja”. Tämä on marjastajien syytä pitää mielessä. Vatanen oli kartasta havainnut, että lähin asuttu rakennus on Sipilän talo, jossa majailee hänen avoanoppinsa. Tosiaan turmapaikalta on sinne vain 700 metriä. Avoppi oli säikähtänyt pamausta suuresti ja luullut että uuni oli hajonnut palasiksi. Paikalla myöhemmin käynyt nuohooja oli kuitenkin todennut, että kaikki on kunnossa. Tässä vaiheessa voitaneen kai jo yleisesti todeta, että turma ei ole aiheuttanut ulkopuolisille suoranaista vahinkoa, paitsi hyvän mustikkapaikan tuhoutuminen, mutta se onkin yhteistä kansalaisomaisuutta.
PALOKUNTAA NOPEAMMAT
Toiska Nyysi sai myös selville, että turmapaikalle ehtivät ensimmäisinä Juhani Valkeejoki ja Lammi (ilmeisesti Raimo). Pian heidän jälkeensä tuli Juupajoen palokunta ja sitten poliiseja. Poliisit olivat sen verran epäkohteliaita, että olivat ilmeisesti liikkuvia. He häätivät ulkopuoliset suurieleisesti pois. Kun Lammi oli lähtenyt, poliisi kysyi, kuka soitti hätänumeroon. Valkeejoki sanoi poliisille rehvakkaasti: ”Se oli toi mies jonka te juuri ajoitte pois”. Valkeejoki vastasi muutenkin vuolaasti Toiska Nyysin toimittajan kysymyksiin. Hän muun muassa paljasti, että lentäjien heittoistuimet olivat löytyneet Sippalantieltä.
HORNET-TURMA TEKEE JUUPAJOKEA TUNNETUKSI
Toiska Nyysin Slovenian kirjeenvaihtaja kertoi, että myös sikäläinen lehdistö oli maininnut Juupajoella tapahtuneesta lentoturmasta. Näin piskuisen Juupajoen nimi kiirii maailman (tai ainakin EU:n, toim. huom.) ääriin. Suomen sotateollisuus on sinällään ollut Patrian ansiosta muutenkin runsaasti esillä Slovenian lehdistössä.
Päivitys 16.4.
Juupajoen kirjeenvaihtajamme on sitten viime raportin on päättänyt pysyvästi muuttaa onnettomuuspaikan lähistölle voidakseen herkeämättä tarkkailla alueen poikkeavia tapahtumia. Tässä hänen jo 30.3. laatimansa tilannekatsaus:
AUTOTIE RAKENTEILLA TURMAPAIKALLE
Hornet-onnettomuuden tapahtumapaikalla tapahtuu edelleen käsittämättömiä asioita. Turmakuopalle on rakenteilla leveä kulkuväylä Toiskantieltä. Asiasta ei ole annettu minkäänlaista iranomaistiedotetta. Sen vuoksi on tyytyminen huhuihin. Yhden mukaan kolme metriä leveä ja 50 metriä pitkä tienpätkä on rakennetaan turisteja varten niin että ne pääsevät jouheasti turmapaikalle. Toisen huhun mukaan tietä tarvitaan kuorma-autoja varten, jotka kuskaavat kaiken maan pois paikalta (ja tuovat sitten uutta tilalle). Kyseessä olisi siis maanvaihto-operaatio. Kolmas arvaus rakennustyölle on ympäristökeskuksen määrärahatilanne. Kuuleman mukaan se on maksanut viime vuonna ennakkoa tierakennusfirmalle ja nyt raha pitää polttaa niin että se näyttää edes jollakin tavalla järkevältä.
LUMIAUMAT PELTOJEN KORISTEENA
Ympäristökeskus on maisemoinut myös ympäröiviä peltoja, joille on kasattu suuria lumiaumoja. Pellon pinnat on raavittu melko tyystin lumesta paljaaksi. Tässäkin on takana jokin alaperäinen manööveri, jonka tarkoitusperästä ei oltu jätetty paikalle mitään selvitystä. Todennäköisesti kyseessä ei ole kuitenkaan lumenvaihto-operaatio, vaikka vaihtolunta olisikin runsaasti tarjolla. Jäljelle jää ainakin seuraavat kaksi mahdollisuutta (joista jää jälki). Lumi joko ajetaan muualle, jossa se sitten sulatetaan tai siivilöidään pienhiukkasten löytymisen toivossa vähän samaan tapaan kuin kullanhuuhdonnassa, tai sitten lumen annetaan sulaa paikalle, jolloin on pienempi alue johon lumen seassa olleet vieraat (tosin lentokonesuunnittelijoille tutut) esineet voidaan ottaa talteen. Yhden teorian mukaan kyseessä on puhdas puhdistusoperaatio. Lunta itsessään ei puhdisteta, mutta tarkoituksena on estää siinä olevien epäpuhtauksien siirtyminen pellolle ja sitä kautta kasveihin ja ihmisten tai muiden luomakunnan olentojen sisään.
Päivitys 22.4.
TURMAN RAJUUS PAJASTUI LUMEN ALTA
Hornet-pelloksi jo ristitty alue on paljastunut lumen alta. Samalla turmasyöksyn rajuus saa konkreettisen näytön. Pelto, sen ohi kulkeva Tervalantietie ja siihen rajoittuva metsäalue on kertavillaan kallion kylkeen syöksyneen turmakoneen palasia. Niiden koko vaihtelee kolmestakymmenestä sentistä neliösenttiin. Ilmeisesti suuremmat palaset on löydetty jo tätä ennen. Osasia on sikin sokin joka puolella. Ne ovat metallia, muovia, rungon osia, muttereita, putkenpätkiä, kaikkea mahdollista. Yhteensä palasia on varovaisen arvion mukaan 10 000.
ILMOITUS TEHTY
Valpas Toiska Nyysin toimittaja soitti ohjeiden mukaisesti annettuun päivystysnumeroon ja kysyi mitä tehdä. Kuten lukijat varmaan muistavat, ohjeissa sanotaan, että löydetyt esineet tuli merkitä ja ilmoittaa niistä. Toimittaja sai helpotuksekseen kuulla, että kaikkia maasta löytyneitä esineitä ei tarvitse merkitä, tältä osin siis ohjeet eivät ole tarkat. Päivystäjä mainitsi lisäksi että tilanne on hallinnassa – mitä se sitten tarkoittaakaan.
BISNESIDEA HARKINNASSA
Kuten lukijat muistavat, turmakone oli tehty kahden vaurioituneen koneen osista. Uusiokäyttöä ei voitane enää jatkaa, koska kaikkia palasia ei saada kerätyksi. Tiettävästi muutama rungon palanen on jo salaperäisesti kadonnut pellolta. Sen sijaan puolustusvoimien tulisi harkita, miten se voisi saada kohennusta krooniseen rahapulaansa käyttämällä hyväksi ihmisten uteliaisuutta. Kuukivet maksoivat aikoinaan satoja tuhansia dollareita. Aivan samanlaisiin hintoihin Hornetin osien myynnillä tuskin päästäisiin, vaikka otettaisiin huomioon dollarin arvon lasku. On kuitenkin ilmeistä, että ihmiset maksaisivat mielellään matkamuistosta jonkinlaisen korvauksen. Hinta pitäisi tietysti mukauttaa esineen kokoon ja näyttävyyteen. Itsekerätty osa olisi halvempi kuin valmiiksi valikoitu. Keskihinta voisi olla esimerkiksi 10 euroa. Näin pellon putsauksesta saataisiin 100 000 euron tulot. Sillä saisi uuteen Hornetiin ainakin toinen laskuteline.
Kuva:Erja Niemelä, Aamulehti